Muistelmateoksessaan Karjalaisella sinnikkyydellä. Matkani tiedemaailman huipulle Marjatta Hietala kertoo kokemuksistaan naistutkijana Suomessa ja kansainvälisessä historiantutkijoiden yhteisössä. Hän analysoi mitkä tekijät ovat edesauttaneet tutkijan tielle ja kansainvälisiin verkostoihin ja mitkä tekijät ovat hidastaneet uralla etenemistä? Mistä tulivat mallit ja esikuvat naistutkijalle aikana, jolloin naispuolisia tutkijoita ja professoreita oli vain vähän.
Sotavuonna karjalaiseen evakkoperheeseen syntynyt Marjatta kertoo muistelmissaan vaiherikkaasta matkastaan Kymenlaaksossa vietetystä lapsuudesta kansainvälisen tutkijayhteisön arvostetuksi jäseneksi. Pitkän uransa aikana hän ehti työskennellä tutkijana ja opettajana Helsingin, Joensuun ja Tampereen yliopistojen lisäksi muun muassa Berliinissä, Lontoossa, Minnesotassa, New Yorkissa ja Prahassa. Moninaisia olivat hänen tutkimusaiheensakin ulottuen nationalismista kaupungistumiseen ja rotuhygieniasta innovaatioihin. Karjalaisella sinnikkyydellä -teoksessa omaa polkuaan kulkenut ja samalla tietä muille naisille raivanneena historiantutkijana hän käy läpi nöyryyttäviäkin kokemuksiaan miesvaltaisesta tiedemaailmasta. Kertomukset lapsuudenkodista, tyttölyseosta, opiskelijaelämästä sekä myöhemmin kolmilapsisen perheen arjesta avaavat suomalaisen yhteiskunnan muutoksia vuosikymmenten saatossa.
VANin järjestämä tilaisuus torstaina 22.10. klo 17–19 FT, VTK Marjatta Hietalan Karjalaisella sinnikkyydellä Matkani tiedemaailman huipulle –muistelmateoksen esittelytilaisuus, (Gaudeamus syyskuu 2026), Vantaan Myyrmäki Infossa osoite Paalutori 3, 01600 Vantaa. Tilaisuuteen osallistui kahdeksan henkilöä ja heille tarjoutui mahdollisuus kuulla ja kysellä Marjatan monivaiheisesta ja mielenkiintoisesta elämästä. Lisäksi tapaamisessa oli mahdollisuus ostaa (25 euroa) muistelmateos itselleen omistuskirjoituksella. Hän lupasikin luovuttaa tilaisuudesta kertyneet kirjamaksut VANin stipendirahastoon. Kirjoja voi tilata edelleen lähettämällä viesti osoitteeseen marjatta.hietala@tuni.fi.
Marjatan esittelyssä paino oli naistutkijan näkökulma ja vaikeudet uralla eri vuosikymmeninä. Uran alkuvaiheessa ei juurikaan ollut naistutkijoita ja jos oli, kohtasivat he osaltaan näkymättömyyttä ja ohittamista. Ystävien, lähipiirin ja kollegoiden (erityisesti mainitsi esikuvansa, yleisen historian professorin Aira Kemiläisen) tuki olivat tuiki tarpeellisia vastapainona.
Marjatta kertoi joulukuussa 1969 haastattelumatkastaan Hampuriin ja tapaamisestaan 1920-luvun saksalaisen kirjailijan Ernst Jûngerin kanssa. Hän tutki aatehistoriaa https://fi.wikipedia.org/wiki/Aatehistoria ja myöhemminkin toimi globaalihistorian parissa. Väitöskirjan jälkeen hän tutki kaupunkeja ja innovaatioiden syntyä sekä tutkijoiden ja instituutioiden verkostoja.
Marjatta oli liittynyt Helsingin Akateemiset Naiset Ry:hyn 1970-luvun lopulla ja myöhemmin vuonna 1988 hän oli mukana perustamassa Vantaalle omaa paikallisyhdistystä, jonka jäsen hän edelleenkin on. Hänen mottonsa onkin, että ”ei anneta periksi” ja ” pienistä…”.
Lopuksi kysyin miten hän kuvaisi karjalaisia juuriaan, sillä itsellänikin on puoliksi karjalais- ja evakkotausta äitini puolelta. Hän oli kotoisin Laatokan rannalta Mantsinsaarelta, jossa itsellekin on ollut ilo ja kunnia käydä katsomassa synnyinsijojaan.
Kaikkeen edellä mainittuun ja enempäänkin voi syventyä lukiessaan Marjatan muistelmia. Kiitos Marjatta ja muut muistelijat! On hienoa kuulua tällaiseen naisverkostoon!
Merja Leppänen, VANin hallituksen sihteeri