Miten itse toimin

Maksan jäsenmaksuja ja lahjoituksia useammallekin järjestölle, joiden katson edustavan arvomaailmaani. Allekirjoitan kannanottoja tavoiteohjelmien mukaisiin kohteisiin sekä maksan yksittäisiä avustuksia tärkeinä pitämiini kohteisiin. Viimeksi UN Women Suomen kautta hätäapukeräykseen Ukrainan naisille ja heidän perheilleen.  

Nostan tässä muutaman keskeisen tavoitteen (ja sitä myötä järjestöjen), joiden parissa olen itse ollut viime vuosina aktiivinen ja tehnyt myös vapaaehtoistyötä:

• ilmastoteot
• rauhan- ja ihmisoikeusteot sekä
• tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteot.

Ilmastoisovanhemmissa http://Ilmastoisovanhemmat ry – Klimatmor- och farföräldrar rf. – Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja!

”Ilmastoisovanhemmat vaativat ilmastotekoja” teksti keltaisissa liiveissämme ja huudossamme (”mitä me vaadimme, ilmastotekoja, milloin, nyt” ja sama ruotsiksi ja englanniksi). kun osallistumme Eduskuntatalon portaille mielenosoitukseen joka perjantai klo 10.15–12.  Itse olen ollut mukana toiminnassa kohta pari vuotta osallistuen ”miekkareihin” keskimäärin kerran tai kaksi kuukaudessa. Olen ”maallikkona” samalla mitä suuremmassa määrin oppimassa ympäristöasioista ja suosittelenkin tutustumaan mm. Juha Kauppisen kirjaan Kertomus maasta – Ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon Siltala (2026).

Vantaan Akateemiset Naiset ry:ssä http://Vantaan Akateemiset Naiset ry – Viihdy, verkostoidu, vaikuta vastuullisuustyö liittyy tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen ihmisoikeuksien ja rauhan puolustamiseksi sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Paikallisyhdistyksemme on valtakunnallisen Suomen Akateemiset Naiset Liiton yksi 17 paikallisyhdistyksestä. Olen ollut yhdistyksen jäsen lähes 20 vuotta, joista yhdistyksen hallituksessa lähes 6 vuotta. Liityin mukaan hyvän ystäväni ja silloisen työkaverini vinkistä, kun tuli mahdolliseksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suoritettuani ja yhdistyksen sääntömuutoksen myötä liittyä mukaan. Sen lisäksi olen ollut 3 vuotta Liiton keskushallituksen jäsenenä.  Yhdistys on mahdollistanut myös useampien muiden yhdistysten keskinäisen verkostoyhteistyön tekemisen sekä osallistumisen erilaisiin tapaamisiin ja koulutuksiin (mm. Sitra ja YK:n Ystävät) sekä kansallisiin hankkeisiin (mm. VM Kansalliset dialogit) että Vantaan kaupungin osallistamiin omiin hankkeisiin (mm. kaupungin järjestöstrategian rakentamiseen ja järjestöyhteistyön kehittämiseen).  

Maria Akatemian http://Maria Akatemia | Ihmisten ja yhteisöjen kasvun asiantuntija vapaaehtoisena olen ollut mukana kolmatta vuotta edistämässä valtakunnallisesti kestävää hyvinvointia toimimalla yksilö- ja/tai ryhmämentorina sekä ensin Vanhat vaikuttajat ryhmän jäsenenä ja myöhemmin ryhmän vertaisohjaajana.

Akatemian tarkoituksena on edistää yksilön ja yhteisöjen henkistä kasvua ja eettisesti kestävää ihmisyyttä sekä kehittää ja toteuttaa kulttuurimuutosta, jossa keskiössä on yhteisöllisyys, yksilöiden erilaisuuden rikastuttama vuorovaikutus ja yhteys sekä elämäkokemukseen perustuva elinikäinen oppiminen. Yhdistyksen yhteiskunnallinen tehtävä on tarttua ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka nousevat ihmisten arjesta. Toiminnan fokus on ennaltaehkäisevässä työssä, ihmisten kasvun tukemisessa kohti eettisesti kestävää ihmisyyttä.  

Koen saavani merkitystä elämääni yksityiselämän lisäksi järjestötoiminnasta, joka mahdollistaa osaamispääomani jakamisen ja kasvattamisen pitämällä itseni edelleen jatkuvan oppimisen pauloissa ja mukana vaikuttamistyössä kohti tulevaisuuskestävää kansalaistoimintaa, joka on yhteisöllistä, systeemistä ja rohkeasti visioivaa tekemistä, vrt. esim. https://kansalaisareena.fi.

Merja Leppänen, 71 v., ruohonjuuritason (järjestö)toimija

Kuva: Kaste kesänäyttely Fiskarsissa, Anu Mykrä, Perintö, 2026

Järjestöjen tilanne Suomessa ei näytä nyt eikä tulevaisuudessa hyvältä. Suomen hallitus on leikannut ja leikkaa edelleen toimintarahoitusta yhdistyksiltä ja sitä myöten ”tuhoaa” tehokkaan toiminnan edellytykset, joita on usein rakennettu vuosikymmeniä, jopa vuosisadan ajan. Toisaalta myös yhdistysten jäsenkato on tätä päivää; varsinkin nuoret, mutta myös aikuiset ja vanhemmat, eivät enää liity eikä sitoudu järjestötoimintaan kuten ennen. Monia järjestöjä uhkaa siksi myös pula luottamus- ja vapaaehtoistoimijoista ja sitä myöten toiminta uhkaa lakata, jollemme saa tilannetta muuttumaan pikaisesti.

Mitä keinoja muutokseen sitten olisi esim. VANin osalta jotta viihtyisimme, verkostoituisimme ja vaikuttaisimme edelleen?  Tässä muutama: 

1. VAN toimii nyt pääsääntöisesti jäsenmaksujen varassa, mutta suunnitteilla on vahvistaa yhteistoimintaa ja sitä kautta paikallista sekä kansainvälistä vaikuttavuutta muiden vantaalaisten järjestöjen kanssa. Olemme mukana tarvittaessa avustusten hakemisessa verkostokumppanina eri hankkeille mm. Vantaan kaupungilta. Nyt avustuksia VAN ei ole saanut kaupungin vedotessa siihen, että toimintamme kohdistuu vain pieneen joukkoon vantaalaisia.
2. VAN uusii toimintatapojaan joustavammaksi ja yhteisöllisemmäksi siten, että esim. perustamme ns. nuoriso-/opiskelijaklubin, johon voi osallistua ilman jäsenyysvelvoitetta ja jäsenmaksua
3. VANilla on suunnitteilla Vantaan ammattikorkeakoulujen (Laurea Tikkurila ja Metropolia Myyrmäki) edustajien kanssa järjestää mentorointia heidän opiskelijoilleen maksutta
4. VAN järjestää vuosittain 1–2 asiantuntijaluentoa (tarjotaan oman jäsenistön ja verkoston monipuolinen tiede- ja kokemustausta), jotka myös maksuttomia tapahtumia.

Yhdistyksen jäsentilanne: Jäseniä on yhteensä 61, joista kaksi opiskelijajäsentä ja neljä kunniajäsentä. Lisäksi kaksi jäsentä on kuluvana vuonna siirtynyt kannatusjäseniksi. Toimintalinjan muutos pohjautuu vuosittaisesta jäsenkyselystä ja viimekeväisestäjäsenillasta saatuun palautteeseen.Olemme jo aloittaneet yhdistyksen hallituksessa tapahtumien uudelleen muokkauksen idealla ”vähempi parempi”. Tuleva vuosikokous ke 11.11. (paikka vielä avoinna) on jäsenistön oiva paikka vaikuttaa sekä toiminnan edelleen suunnitteluun että tulevan, vuoden 2027 hallituksen kokoonpanoon, jossa avautunee täytettäväksi osin rotaation takia 2–3 paikkaa.

Ensi vuonna pääsemme suunnittelemaan 40.toimintavuoden tapahtumaa (toiminta alkanut vuonna 1988), jota on syytä yhdessä juhlia! Kannattaa tutustua, jollet jo ole, VANin historiaan Akateemiset naiset Vantaata rakentamassa. Linkki kirjaan https://www.vantaanakateemisetnaiset.fi/wp-content/uploads/2025/12/WEB-Vantaan-akateemiset-naiset-1.pdf.

Mukavaa syyskauden alkua ja sydämellinen kiitos Sinulle, että olet jo rakentamassa yhteistä tulevaisuuttamme!

Merja Leppänen, VAN ry:n hallituksen sihteeri

Merkki museo: Radikaalit! Oikeus ääneen -näyttely esittelee neljän suomalaisen naisen elämäntarinan

Näyttely antoi vahvan signaalin siitä, että näiden ja muidenkin edelläkävijänaisten työtä ei saa unohtaa vaan tarkasti vaalia. Toki myös heidän jälkeensä on paljon vaikuttajanaisia, joille soisi arvostusta nyt ja tulevaisuudessa. Siksi näyttelystä sai vahvistusta mm. sille miten tärkeä Suomen Akateemisten Naisten Liiton (paikallisyhdistyksineen) ja sen kansainvälisten sisarjärjestöjen tehtävä on olla edistämässä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ihmisoikeuksia ja rauhaa niin paikallisesti kuin kansainvälisesti.  Museoon on maksuton pääsy ja voin kaikille suositella sitä.

Lisäksi Merkin pysyvä näyttely esittelee median ja kirjapainon historiaa. Ja jos aikaa on niin kannattaa siihenkin tutustua samalla. Kaikissa museon näyttelypisteissä on myös mahdollista pohtia esiteltyjä aiheita (esim. salaliittoja tai salaliittoteorioita) sekä osallistua (mm. äänestämällä) ja ottaa kantaa niihin mielipiteillään. Erityisen mieleenpainuvaa oli myös disinformaation esittely. Sitä kun on aina ollut, mutta nykyaikana yhä enemmän ja kiihtyvämmällä vauhdilla.

Kiasma: 27.3. – 6.9.2026 Entiset ainoat, Saamelaisen taiteen aika -näyttely

Kuva: Saamelainen tulevaisuus, juliste 1980, Arvid Sveen (norjal.)

Kiasman ja Saamelaismuseo Siidan Entiset ainoat -yhteisnäyttely kokoaa saamelaista ja saamelaisia käsittelevää nykytaidetta Saamenmaalta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Olimme aiemmin VAN ry:n hallituksessa päättäneet suositella jäsenistöä tutustumaan Opitaan toisiltamme -teemalla saamelaisuuteen, johon hyvät mahdollisuudet tarjoavat sekä tämä näyttely että pari taide-esitystä jotka vielä tulossa:

• 13.5. klo 18–19.15 (liput 26e/16e) saamelaisten nykytanssiesitys, Elle Sofe Company: Vástádus eana / The Answer is Land sekä
• 28.8. klo 18-19 (liput 23e/13e) saamelaisten musiikkikonsertti, Anámáret: Bálvvosbáiki (kumpikin Kiasmassa).

Itselleni avautui näyttelyssä mitä Entiset ainoat -näyttelyn nimi tarkoittaa. Siis sitä, että saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa, joka edelleen asuu nykyisten neljän valtion, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueilla. Heillä on oma kieli, näyttelyn mukaan jopa kymmenkunta eri kieltä riippuen mistä alueesta puhutaan.

Näyttelyn taideteokset olivat pääosin 2000-luvulta, mutta niistäkin aisti kuinka haavoittuvainen saamelaiskulttuuri nykypäivänä ja tulevaisuudessa on, vaikkakin heillä mm. Suomen perustuslain mukaan on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään sekä kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan.  

Yhteenvetona voin sanoa, että olipa täyteläinen päivä kummassakin museossa. Isoja ja tärkeitä asioita täynnään kumpikin. Paljon on vielä opittavaa ja otettavaa ns. haltuun tässä monimutkaisessa ja monimuotoisessa maailmassa.   

Aurinkoisin kevätterveisin, 

Merja Leppänen, VANin hallituksen sihteeri

Ps. Ja vielä kaiken huipuksi. Olipa mukava poiketa päiväkahvilla Pohjoisesplanadilla uutukaisessa Café Noirissa. Kahvi oli edullista ja croissant todella hyvää sekä ennen kaikkea ilahdutti nuoren työntekijän erittäin ystävällinen asiakaspalvelu.   

(Kuva: Helena Immonen, VAN ry:n vuosikokous 11.11.2025)

Liityin aikanaan entisen työkaverini vinkistä VANiin heti kun se oli mahdollista yhdistyksen sääntöjen mukaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suoritettuani. Alussa jäsenyyteni oli melko passiivista, osallistuin lähinnä teatterikäynteihin. Kun eläkeaika lähestyi, silloinen puheenjohtaja kysyi, että voisinko asettua ehdolle VANin hallitukseen. Sillä tiellä on nyt viisi vuotta oltu ja viimeinen vuosi lähtee käyntiin ensi vuoden alusta. VANin hallituksen lisäksi olen ollut tässä välissä kolme vuotta VANin edustajana SANLin (Suomen Akateemisten Naisten Liiton) keskushallituksen jäsenenä sekä osallistunut useisiin SANLin työryhmiin, esimerkkinä sääntömuutos-, strategiatyöryhmä ja mentorointiohjelman pilotti vuonna 2024. Olen löytänyt myös omia uusia yhteistyökanavia mm. YK:n ystävistä, joka tukee YK-liiton kautta ihmisoikeuksia ja rauhaa sekä kestävää kehitystä.

VANin toiminnasta

VAN on perustettu vuonna 1988, joten 39. toimintavuosi lähtee ensi vuonna käyntiin. Tutustu historiikkiin vuosilta 1988-2021: https://www.vantaanakateemisetnaiset.fi/wp-content/uploads/2025/12/WEB-Vantaan-akateemiset-naiset-1.pdf?fbclid=IwY2xjawOw0JhleHRuA2FlbQIxMABzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEexz0JhPfibp9p5YrW5V1xyOFViBsTHhibAbPQf8zxTyGwpn2ELH0IMMiqSUU_aem_-Wxy8o8xmlBwB-OVJ_RAiA). VANin toimintasuunnitelma perustuu sekä SANLin strategiaan vuosille 2024–2026: http://Liiton strategia 2024 – 2026 – Suomen Akateemisten Naisten Liitto että VANin tavoitteisiin:

• akateemisten naisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen
• naisten keskinäisen verkottumisen tukeminen
• jäsenistön innostaminen järjestö- ja kansainväliseen toimintaan
• tyttöjen ja naisten akateemiseen koulutukseen innostaminen sekä
• akateemisten naisten työllistymisen ja uran kehittymisen edistäminen.     

VAN toimii aktiivisesti pääkaupunkiseudun sisaryhdistysten kanssa sekä vaikuttaa Vantaan kaupungin yhteistyöverkostoissa, mm. itse kaupungin mutta myös muiden järjestöjen ja vantaalaisten oppilaitosten kanssa, joista mainittavin yhteistyökumppani on viime vuosina ollut Järjestörinki sekä Metropolia amk, Myyrmäki ja Laurea amk, Tikkurila. VANin hallituksessa ja jäsenistössä on useita aktiivisia toimijoita mm. SANLn toimielimissä (mm. kv- ja viestintätyöryhmä) ja hankkeissa, joista esimerkkinä Luetaan yhdessä ja Auroras-verkosto.

Keskeinen osa toimintaa on erilaisten tapahtumien järjestäminen (keskimäärin joka kuukausi yksi tai kaksi tapahtumaa, pois lukien kesäkuukaudet). Kuuntelemme jäsenistöä toteuttamalla saatuja ideoita ja tarpeita (mm. jäsenkysely vuosittain). Lisäksi jaamme stipendejä lahjakkaille tytöille ja naisille. Suunnitteilla on myös toteuttaa tarpeen mukaan mentorointia hyödyntämällä SANLin piltoinnin tuloksia vuodelta 2024. 

Miten jäseneksi?

Mikäli olet yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut tai opiskelet korkeakoulussa (opiskelijajäsen), voita hakea jäsenyyttä VANin verkkosivuilla kohdassa Liity – Vantaan Akateemiset Naiset ry. Jäsenmäärämme on vuoden 2025 lopussa 57, joista opiskelijajäseniä kolme. Vuoden 2026 jäsenmaksu on 40 euroa ja opiskelijajäsenen 10 euroa. Samalla kun liityt VANiin, liityt myös valtakunnalliseen SANLiin sekä eurooppalaisen kattojärjestön University Women of Europe (UWEn) jäseneksi. Olet lämpimästi tervetullut mukaan kaikkien kolmen toimintaan!  

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen 

Merja Leppänen, VANin hallituksen sihteeri

Yhteiskunnan muuttuessa on osaamistarpeet jatkuvassa kasvussa (Jatkuva oppiminen – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö) ja tavoitteena vuoteen 2030 Suomessa on, että 50 % 25–34-vuotiaista suorittaa korkeakoulututkinnon joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Ammatillisen koulutuksen pitäisi olla sekä nuorille että aikuisille (noin 2/3 opiskelijoista on aikuisia) aidosti vaihtoehtoinen väylä korkeakouluopintoihin kuten lukiokin. Näin ei vaan näytä käytännössä olevan. Kuntaliiton kehittämispäällikön Maarit Kallio-Savelan mukaan noin puolet ammattikorkeakouluopiskelijoista tulee ammatillisen koulutuksen puolelta ja toisaalta Suomessa on yli 100 000 nuorta (ikäryhmässä 20–29 vuotta), jotka ovat vailla toisen asteen tutkintoa. Ammatillisen koulutuksen ydintehtävä on työllistymisen ja jatko-opintojen tukeminen ja siksi sillä on keskeinen rooli koulutustason nostamisessa Suomessa.   

Vantaan Akateemisten Naisten (VAN ry:n) hallitus päätti tänä keväänä pitkästä aikaa myöntää 100 euron stipendin myös Vantaan ammattiopisto Variasta (2.asteen koulutus nuorille ja aikuisille,https://www.studentum.fi/koulutukset/vantaan-ammattiopisto-varia/) valmistuvalle naisopiskelijalle. Varian esihenkilöt ehdottivat stipendin saajaksi Rakennusautomaatioalan perustutkinnon suorittajaa Nora Aymard:ia. Perustelut valinnalle: Nora on osoittanut kiinnostuksensa sähkö- ja automaatioalaan opintoihin alkumetreiltä saakka. Hän aloitti ammatillisen perustutkinnon lisäksi toisen lukuvuoden aikana ammattikorkeakoulun väyläopinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa ja on saamassa suoritettua 30 opintopistettä hyvin arvosanoin. Ammatillisten opintojen aikana Nora on ollut monipuolisesti sähkö- ja automaatioalan työtehtävissä. Ensimmäisenä ja toisena lukuvuonna sähkön huolto– ja kunnossapitotöissä. Kolmantena lukuvuotena kahdessa sähköurakointiyrityksessä uudis- ja saneeraustöissä, sekä rakennusautomaatioalan yrityksessä. Nora on saanut työpaikoilta erittäin hyvää palautetta osaamisestaan, oma- aloitteellisuudestaan ja kiinnostuneisuudestaan sähkö- ja automaatioalan tekniikkaan. Osaamisen kehittymiseen asetettiin tavoitteet ja niihin päästiin hyvällä yhteistyöllä työpaikkojen kanssa. Nora dokumentoi työpaikalla tapahtuvan oppimisen sähköiseen järjestelmään, mikä mahdollisti opintojen etenemisen seuraamisen. Nora sai suoritettua ammatillisen perustutkinnon hyvin kattavasti hankkimalla osaamista niin oppilaitosmuotoisessa opetuksessa, että myös laaja-alaisesti useassa eri sähkö- ja automaatioalan työpaikassa. Nora valmistui Variasta toukokuussa 2025. Valmistumisen jälkeen hän sai vakituisen työpaikan rakennusautomaatioalan yrityksessä. Armeija on vuorossa tammikuussa 2026. Noralla on tarkoituksena aloittaa insinööriopinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa armeijan jälkeen.

Pyysimme Noraa pitämään VAN:n jäsenille (avoin etätilaisuus myös valtakunnallisen Liiton jäsenille) esityksen opintopolustaan ja sovimme Tieni akateemiseen koulutukseen ja mitä sen jälkeen -tilaisuuden ajankohdaksi tiistai 30.9. klo 18 alkaen Zoomilla (kesto n. 1,5 h).  Zoom-kokoukseen osallistui kuusi henkilöä, Noran lisäksi VAN ry:n puheenjohtaja ja sihteeri sekä jäsenistöstä kolme henkilöä. Aluksi pj. ja sihteeri kertoivat Noralle keitä me yhdistyksenä olemme ja miten toimimme. Sen jälkeen osallistujat esittelivät vielä itsensä ja Nora kävi esityksensä läpi. Lopuksi vielä kyseltiin ja keskusteltiin ammattiopistossa opiskelusta työelämään ja/tai jatko-opintoihin sekä yleisesti koulutusasioista Suomessa.  Noran esitys oli erittäin mielenkiintoinen ja avarsi läsnäolijoiden käsitystä mm. väyläopinnoista sekä miesvaltaisen teknisen alan koulutuksesta:    

VAN ry on perustettu vuonna 1988. Ideana oli naisten aseman parantaminen, ei elitismistä vaan tarkoitus oli vahvistaa naisten välistä yhteisyyttä ja Vantaalle kotiutumista, sillä monet olivat muuttaneet muualta maasta.  Yhdistyksen toiminnan tarkoitus on innostaa tyttöjä ja nuoria naisia akateemiseen koulutukseen, edistää akateemisten naisten työllistymistä ja uralla kehittymistä, tukea naisten keskinäistä verkottumista, edistää akateemisten naisten tasa-arvoa työelämässä ja innostaa jäseniämme kansainväliseen toimintaan (julkaisu s. 45 ja 46: Akateemiset naiset Vantaata rakentamassa, VAN 1988-2021).  

Kattava tieto yhdistyksen alkutaipaleella jakamista stipendeistä ja apurahoista löytyy julkaisusta (s. 79) Akateemiset naiset Vantaata rakentamassa, VAN 1988-2021.  Lähihistoriassa (tiedot vuodesta 2016 alkaen) yhdistyksen hallitus on myöntänyt stipendirahastosta 100 euron stipendejä lukiosta valmistuneille (yht. 20 kpl).  Vuonna 2022 päätettiin, että VAN ry pyrkii myöntämään vuosittain vähintään yhden stipendin Vantaan kaupungin alueella toimivasta ammattikorkeakoulusta keväällä valmistuvalle naisopiskelijalle. Parin vuoden aikana tuli käytännöksi muistaa stipendillä vuosittain sekä Laurea amk:n (Tikkurila) että Metropolia amk:n (Myyrmäki) naisopiskelijaa (yht. 8 kpl). Vuoden 2024 keväällä myönnettiin stipendit amk:eihin (Laurea ja Metropolia) sekä Myyrmäen Vaskivuoren lukion opiskelijalle eli 3 x 100 euroa.  Itse toivon, että tämä vuosi 2025 on jälleen päänavaus sille, että VAN myöntää stipendejä jatkossakin vantaalaisesta lukiosta ja ammattikorkeakoulusta valmistuville sekä myös ammattiopistosta valmistuville naisopiskelijoille.  

Merja Leppänen, VAN ry:n hallituksen sihteeri

Sain Raijalta kutsun hänen elämäkertansa https://acrobat.adobe.com/id/urn:aaid:sc:EU:8d428ac8-3e9b-4ecd-828f-641596ca0555 julkaisutilaisuuteen ke 7.5.2025 Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tiedekuntasaliin Fabianinkadulle. Paikalla oli yli 50 henkilöä, joista muutaman tunnistin ennestään paikallisyhdistyksemme toiminnasta tai mediasta. Ostin kyseisen kirjan ja sain siihen kauniin omistuskirjoituksen. Kiitän sekä arvokkaaseen tilaisuuteen osallistumismahdollisuudesta että ystävyydestä.   

Tilaisuuden alussa Raija toivotti kaikki tervetulleeksi ja häntä haastatteli useampikin henkilö, mm. kirjan valmistumiseen liittyvä toimittaja Meiju Bonsdorff sekä muutama aikanaan valmistunut opiskelija, joilta saimme kuulla myös mukavia tarinoita heidän yhteiseltä taipaleeltaan. Viimeiseksi puhui kustantaja Väyläkirjat johtaja Tuomo Korteniemi ja kertoi noin kahden vuoden kirjaprojektista. Lopuksi siirryimme vapaasti seurustelemaan sekä nauttimaan kuohuviiniä ja kakkua.

Itselleni jäi tilaisuudesta paljonkin pohdittavaa ja tässä muutamia mainintoja. Raija kertoi köyhästä mutta onnellisesta lapsuudestaan. Isän ja äidin esimerkistä ja siitä erityisesti jäi mieleen, että hän oli myöhemmin ymmärtänyt, miten Suomessakin naisia noin sata vuotta sitten ohjattiin kotiäideiksi ja hoivaamaan lapsia sekä muita läheisiä. Koulutus liittyi lähinnä kädentaitojen kehittämiseen kotona ja pihapiirissä. Raija sai (kuten myöhemmin sisaruksensakin) perheessään täyden hyväksynnän lukio-opintoihin, vaikka se vaati vanhemmilta todella ison panostuksen. Unelmansa saavutettuaan eli ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Raijaa ei sitten pidätellyt enää mikään. Hän päätyi opiskelemaan teologiseen ja myös historialliskielitieteelliseen tiedekuntaan. Teologian ja kielitieteen yhdistäminen tuntui hänestä luonnikkaalta, kun oli isänsä ammatin kautta kiinnostunut uskonnosta ja oppi helposti kieliä. Myöhemmin hän yhdisti taidokkaasti nämä kaksi tieteenalaa sekä naistutkimuksen.

Lasikattojen murtajana ja vahvana vaikuttajana

Raijalta kysyttäessä miten hän kokee uralla etenemisensä usein ensimmäisenä naisena, hän vastasi, ettei ole juurikaan ajatellut asiaa ja antoi tunnustusta aina kullekin yhteisölle tai kanssakulkijalle. Kuitenkin haastattelussa kävi ilmi, kuinka kiitollisia valmistuneet opiskelijat olivat hänen ”äidillisestä” ja myös jos voisi sanoa tarmokkaasta ja ansiokkaasta ohjauksesta. Wikipedian mukaan https://fi.wikipedia.org/wiki/Raija_Sollamo Raija on teologian tohtori, eksegetiikan tutkija ja Suomen ensimmäinen teologisen alan naisprofessori.  Hän oli myös ensimmäinen nainen teologisen tiedekunnan dekaanina ja Helsingin yliopiston 1. vararehtorina. Nykyinen Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom, joka käväisi myös tilaisuudessa, on ensimmäinen 1640 perustetun kyseisen yliopiston ensimmäinen naisrehtori, joka toimi aiemmin myös vararehtorina ja useamman vuoden rehtorin sijaisena.   

Nyt sitten lukemaan koko kirja, joka on varmasti huolella (tutkijan tarkkuudella) tehty ja monipuolinen. Kiitos Raija, että olen saanut tutustua sinuun VAN:n toiminnan kautta ja nyt saan tutustua lisää myös elämäkertasi kautta. Olet meille muille tytöille ja naisille oiva esimerkki menestyneestä vaikuttajanaisesta.

Merja Leppänen, VAN ry:n hallituksen sihteeri

Olipa mukava ilta jälleen Järjestöringin tiloissa Leinikkitiellä. Meitä osallistujia oli yhteensä 14. Illan emäntinä ja Nepalin esityksen pitäjinä toimivat jäsenemme Anu Ranjit ja ystävänsä Mithila Shrestha. Tilaisuuden järjestämisessä oli jälleen aktiivinen varapuheenjohtajamme Sari Aulu.

Millaista nepalilaista ruokaa valmistimme ja nautimme yhdessä illan aikana

Sari ja Anu olivat hankkineet tarvittavat ainekset lähikaupoista. Anu ja Mithila johtivat valmistusprosessia ja Järjestöringin edustaja Taru Lahtela auttoi löytämään tarvittavat välineet keittiöstä. Meidän muiden tehtävänä oli avustaa eri työvaiheissa. Itselle jäi mieleen etenkin ripeä kananmunien kuoriminen (olivat juuri kiehuneet ja kuumia). Pääruuan valmistaminen kesti melko kauan, mutta jälkiruokana tarjottava nepalilainen tee (ei Lipton tee kuten alla olevassa ohjeessa mainitaan, vaan kiinalainen, jota kuulemma saa Prismasta) valmistui kattilassa nopeasti ja oli todella hyvää. Toki koko ateriakokonaisuus oli maittava.

Tarvittavat ainekset:

Tietoa Nepalista

Anu ja Mithila pitivät alkupalan lomassa esityksen eksoottisesta Nepalista ja kertoivat myös tapaamisestaan Suomessa ja ystävystymisestään. Muutoinkin verrattiin Suomen ja Nepalin pinta-alaa ja väestön määrää; pelkästään pääkaupunki Katmandussa asukkaita on 5,5, miljoonaa ja koko maassa noin 30 miljoonaa. Kuitenkin Nepal on kolme kertaa pienempi kooltaan kuin Suomi. Lisäksi esittelivät maan suosittua turistikohdetta Pokharaa, joka sijaitsee lähellä Himalajaa.

Kiitos kaikille järjestäjille ja osallistujille ihanasta kansainvälisestä naisten illasta!

Merja Leppänen, VAN ry:n hallituksen sihteeri

Bangladeshilaisessa illassamme oli paikalla 10 osallistujaa, joista puolet oli ns. omaa väkeä ja puolet Vantaan kaupungin sivustoilta tapahtumamme huomanneita. Tässä vielä linkki https://youtu.be/eySxrouJLi8?si=v7msLFumI_xf6FwL menuun tekemiseen (kesto n 17 min).

Teimme bangladeshilaisen Järjestöringissä työharjoittelussa olevan Khadijatul Ferdausin opastamana herkullista naudanliha curry -pataa (beef curry), jossa oli paljon mausteita: inkivääri, neilikka, chili, kaneli, kurkuma ja korianteri. Raaka-aineina naudanliha, sipuli, valkosipuli ja peruna.

Lihapadan kanssa söimme riisijauhosta tehtyjä ohuen ohuita tortilloja, joita puheenjohtajamme Helena onnistuneesti paistoi.

Jälkiruoaksi Khadijatul oli tilannut makeita juustopalloja (rosogolla), jotka on valmistettu paneer-juustosta ja jauhosta. Pallot keitettiin sokeriliemessä, jossa ne myös tarjoiltiin.

Illan ruokien raaka-aineet

Naudanliha curry

Naudanliha (1.5–2) kg                                                                   

Sipuli (150–200) gm

Valkosipuli (70–100) gm

Inkivääri/ tuore (70–100) gm

Punainen chilijauhe 20 gm

Juustokuminajauhe (20–30) gm

Korianterijauhe 10 gm

Kurkumajauhe 10 gm

Perunat (300–400)

Tortillat

Riisijauho 1 kg                                                       

Kananmunat 4–5 kpl

Vesi ja suola

Jälkiruoka

Rosogolla eli juustopallot sokeriliemessä (olivat valmiina)

Saimme kuulla myös Khadijatulin mielenkiintoisen esityksen maan hääperinteestä, asuista, musiikista ja maantieteestä. Häitä juhlitaan monta päivää, asut vaihtuvat ja juhlavieraita on satoja. Bangladeshin asukasluku on 171 miljoonaa, pääkaupunki on Dhaka, kieli on Bengalin kieli ja enemmistö on muslimeja. Bangladeshissa on maailman pisin luonnollinen hiekkaranta, Cox’s Bazar. (n. 120 km) sekä rikas kasvillisuus ja eläimistö. 

Ilta oli oikein onnistunut ja tunnelma rattoisa. Illan päätteeksi arvottiin vielä yksi esiliina kaikkien osallistujien kesken.

VAN ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Sari Aulu (kuvat Helena Immonen ja Sari Aulu)

Valmistelijoina ovat olleet Sari Aulu, varapuheenjohtaja ja Nga Tran, jäsen Vantaan Akateemiset Naiset ry:stä sekä Päivi Oikarinen Järjestöringistä.

Toteutuksesta:

Vantaan Akateemiset Naiset ry (https://www.vantaanakateemisetnaiset.fi/) järjesti yhdessä Järjestöringin kanssa Kansainvälisen naisten illan Kansalaistoiminnan keskus Leinikissä (Kansalaistoiminnan keskus Leinikki | Vantaa – Facebook) keskiviikkona 26.2. klo 17–20. Teimme ja nautimme yhdessä jäsenemme Nga Tranin opastamana vietnamilaista ruokaa:

 Kasviskevätkääryleitä
Hapanimelää kalakeittoa ja
Tapioka helmiä (sis. pähkinää).

Iltaan osallistui 19 henkilöä. Jokainen maksoi omakustannemaksun 5 €. Tavan mukaan ensin valmistelimme yhdessä ruoat ja työn lomassa tutustuimme toisiimme. Kevätrullat täytettiin porkkanaraasteella sekä kiinankaalilla ja käärittiin kasaan riisipaperista todella monen ahkeran osallistujan voimin ja paistopisteessä sitten rullat saivat parin henkilön voimalla kauniin kovan kuorrutuksen. Rullille valmistettiin Ngan oman reseptin mukainen dippikastike (katso kaikki Ngalta saadut reseptit myöhemmin alla).

Liedellä porisi hapanimeläkalakeitto Chanh chua ca`. Keiton kanssa tarjoiltiin myös nuudeleita. Jälkiruoaksi oli tarkoitus tehdä tapioca helmiä siten, että paahdettu pähkinä olisi ”leivottu” tapiocatahnaan. Tahnan teko kuitenkin muuttui ajanpuutteen takia ”kiisseliksi”, jonka joukkoon oli lisätty pähkinät. Tätä sitten nautittiin inkivääriteen kanssa. Hyvää oli kaikki, Cam on (=thanks Vietnamin kielellä) etenkin Ngalle, Sarille ja Päiville sekä kaikille muille aktiivisille osallistujille!

Reseptit:

CHẢ GIÒ (SPRING ROLL)

20 rolls (4 servings)

2 folders of rice paper

1 mixed vegetable,

1 vegetable oil bottle for deep frying

DIPPING SAUCE FOR SPRING ROLLS

4 spoons sugar

2 citron (squeezed)

3 spoons fish sauce

1 cup (warm) water

garlic and chili

CANH CHUA CÁ (SWEET SOUR FISH SOUP)

4 servings

500 g catfish steak

1 pinch salt, pepper, chilli powder or red chilli

4 tbsp fish sauce

2 tbsp vegetable oil

2 tbsp garlic, minced

1 small tomato, diced

50 g herbs, onion fried

7 cups water

2 tbsp tamarind pulps

4 tbsp sugar

CHÈ BỘT LỌC (TAPIOCA PEARLS IN GINGER SYPUP)

4 servings

150 g tapioca starch

100 ml boiling hot water

½ cup roasted peanuts whole

500 mil water (2 cups)

80 gr sugar

¼ tsp salt

¼ cup ginger julienned

Ruokailun lomassa saimme nauttia Ngan englanninkielisen esittelyn Vietnamista https://www.youtube.com/c/WelcomeToVietnam, varsinkin Etelä-Vietnamin kauneudesta sekä kuvaili omaa elämäänsä Vietnamissa ja Suomessa. Hän kertoi mm., että pääkaupunki Hanoissa on 7 miljoonaa asukasta kun sen sijaan toisiksi suurimmassa, hänen kotikaupungissaan Ho Chi Minh Cityssä on lähes 10 miljoonaa asukasta. Lisäksi jäi kuulijana mieleen, että Vietnamin kansallispuu on bambu ja -kukka lootus. Vietnamin kielellä näkemiin on Tam biet.         

Ajatuksia jatkosta:

Kansainvälisten iltojen jatko on jo tältä keväältä päätetty, hyvä niin. Seuraava kv- ilta samassa paikassa on kuukauden päästä ti 25.3. teemalla Bangladesh. Sitä seuraava on ke 23.4. Nepal ja viimeinen ti 13.5. Marokko.

Merja Leppänen, VAN ry:n sihteeri

Ateneumin jälkeen siirryimme lounaalle lähelle Sinebrychoffin taidemuseota, jossa sitten seuraavaksi kiersimme tutustumassa vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen. Tällä kertaa näytillä oli italialaisen taiteilijan Jacopo Bassanon (Venetsian renessanssimestari 1500-luvulta) tuotantoa. Hän on taiturimainen värin ja valon mestari.

Kolmas ja viimeinen kulttuurikohde oli tunnelmallisessa elokuvateatteri Orionissa esitettävä ohjaaja Iiris Härmän henkilödokumentti Kurkien äiti. Se kuvaa suomalaisen Ellen Vuosalon elämää 1930-luvulta aina tähän päivään asti. Ellen syntyi yli 90-vuotta sitten Kanadassa suomalaisille siirtolaisvanhemmille, palasi Suomeen lapsena vanhempien mukana ja lähti Amerikkaan opiskelemaan eläintiedettä. Tapasi iranilaisen tulevan aviomiehensä ja muutti Iraniin. He saivat kolme lasta, joista yksi kuoli lapsena tapaturmaisesti. Ellen erosi myöhemmin miehensä väkivaltaisuuden takia. Jäi kuitenkin asumaan Iraniin vuosikymmeniksi. Erityisesti hänen toimintansa luonnonsuojelijana ja ornitologina varsinkin uhanalaisten lumikurkien parissa aina nykypäivään asti tuotiin dokumentissa hyvin esille.

https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/artikkelit-elokuva/kurkien-aiti-kumma-tarina-joka-elokuvaohjaaja-iiris-harman-piti-kertoa

Entä sitten vanha eukko -idea, joka ehkä kuvaa kirjoittajankin omaa elämää lähes 70-vuotta vanhana vaikuttajana? Oma ja kesällä edesmenneen yli 90-vuotiaan äitini, Karjalan evakon elämä ovat osin limittyneet toisiinsa, olenhan leskiäitini tytär ja etenkin viimeiset reilut 20-vuotta olin myös hänen ensisijainen rinnalla kulkijansa.

”Me läheiset, me olemme osa toistemme kohtaloa. Sitä on läheisyys: ettei voi sanoutua irti toisen kohtalosta. Mikä vastuu! Ja vaikka sanoutuisi irti, haavoittaa ja haavoittuu. Eikä se sittenkään onnistu.”  (Eeva Kilpi: Sininen muistikirja, WSOY 2019)   

Merja Leppänen, VAN ry:n hallituksen jäsen ja sihteeri ja SANL:n keskushallituksen jäsen